TIEDOKSI OPETTAJALLE

• Kaikki kuvat ovat otettu googlesta. Kuva liittyy aina kappaleen asiaan (Jos haluat etsiä kuvat googlesta, ks. tummennetut sanat. Ne liittyvät kuviin {niin kuin myös aihe}).
• Lähteinä on käytetty wikipediaa, koulun maantiedon kirjaa ja omia aivoja.

KAPPALE 20.

•  Maisemalla tarkoitetaan maantieteessä ihmisen näköaistillaan havaitsemaa kaukonäkymää eli kaukoympäristöä.
• Luonnonmaisemia ovat alueet, joiden kehitys on suurelta osin luonnon muokkaamaa.
• Kulttuurimaisemassa ihmisen toiminta on hallitsevassa osassa.
• Visuaalista maisemaa häiritseviä tai rikkovia tekijöitä kutsutaan maisemahäiriöiksi tai maisemavaurioiksi.
• Maisema on silmin havaittava näky. Maiseman voi myös kokea.

EKSOGEENISET PROSESSIT

Eksogeeniset eli ulkosyntyiset prosessit saavat energiansa Auringosta ja joissakin prosesseissa on mukana painovoima. Ne muokkaavat maisemia kulutamalla, kuljettamalla ja kasaamalla ainesta. Prosesseihin kuuluvat massaliikunnot ja rapautuminen sekä veden, tuulen ja jään aiheuttama eroosio+ kasaantuminen.

KAPPALE 17.

• Rapautuminen eli kallioperän mureneminen tarkoittaa kiviaineksen hajoamista lämpötilan vaihtelun, veden, ilman tai eliöiden vaikutuksesta.
• Rapautuminen jaetaan fysikaaliseen, kemialliseen ja organogeeniseen rapautumiseen.


• Fysikaalisessa rapautumisessa kiviaines murenee erityisesti lämpötilan vaikutuksesta. Suuret lämpötilanvaihtelut aiheuttavat kivessä muutoksia: lämpimässä laajenee ja kylmässä supistuu. Ilmiö on ns. lämpörapautuminen
• Kemiallisessa rapautumisessa veteen liuenneet hapot liuottavat kiviaineksen mineraaleja. Hapot ovat peräisin maaperästä, missä lahoamisprosessissa muodostunutta hiilidioksidia ja lahonneista kasveista peräisin olevia humushappoja liukenee veteen. Tämän rapautumismuodon seurauksena kalkkikivialueille muodostuu ns. karstimaa
• Organogeeninen rapautuminen on eliöiden aiheuttamaa rapautumista, joka ilmenee sekä fysikaalisena että kemiallisena rapautumisena.
• Massaliikunnoksi kutsutaan maa- ja kiviaineksen liikkumista rinnettä alas painovoiman vaikutuksesta. Massaliikuntoja ovat mm. maanvieremät, kivivyöryt, mutavyöryt ja lumivyöryt.
• Vuotomaa-ilmiö on maan hidasta valumista rinteiltä.

KAPPALE 18.

•  Eroosiovoimat kuluttavat maa- ja kallioperää, kuljettavat eroosio- ja rapautumistuotteita sekä lajittelevat ja kasaavat ne lopulta jonnekkin muualle.
• Pohjaeroosion takia joki kaivautuu yhä syvemmälle ja sen reunoista tulee jyrkkiä.
• Joet ovat yläjuoksulla kapeampia kuin alajuoksulla.
• Sivueroosion vaikutuksesta joki alkaa mutkitella. Voimakas virta kuluttaa uomaa tehokkaasti ulkokaarteesta, ja samalla hitaampi virtaus kasaa sisärakenteeseen ainesta hiekkasärkiksi.
• Joen mutkia kutsutaan meandereiksi.
• Suisto eli delta syntyy alueelle, jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuhaaroiksi. Joen kuljettama liete ja hiekka kasaantuu kerrostumiksi joen pohjalle ja sivuille, mikä voi jopa vaikuttaa joen virtaumaan. Deltat ovat erinomaista viljelymaata.
• Tuuli kuljettaa pieniä hiekanjyviä pitkiäkin matkoja. Kuivilla alueilla tuulen kuljettama hiekka hioo kallioita tyvestä ja muodostaa sienkallioita.
• Dyynejä syntyy, kun tuuli siirtää hiekkaa mukanaan ja kasaa sitä keoiksi.

KAPPALE 19.

• Mannerjäätikkö muovaa maisemaa, kun se hioo kallioperää ja kasaa moreenia.
• Mannerjäätikön etenemisestä johtuvia pinnanmuotoja ovat drumliinit ja silokalliot.
• Mannerjäätikön sulamisvesien kasaamia muodostumia ovat harjut, deltat ja sandurit.
• Salpausselät ovat suuria reunamuodostumia, jotka koostuvat pääosin moreenista ja sen päälle kasaantunesta harjuaineksesta.
• Maankohoaminen on hidas prosessi, jossa mannerjään alle painautunut maankamara jälleen kohoaa omalle tasolleen.

ENDOGEENISET PROSESSIT

Endogeeniset prosessit ovat maapallon sisäsyntyisiä prosesseja, jotka muokkaavat maapallon pintaa. Näihin kuuluvat litosfäärilaattojen liikeet, vuorten poimutus, tulivuoritoiminta, maanjäristykset, lohkovuoristot ja maankohoaminen.

KAPPALE 14.

• Litosfäärillä tarkoitetaan kivikehää, jonka muodostavat maapallon kuorikerros ja vaipan ylin osa.
• Maapallon sisärakenne jaetaan kolmeen kerrokseen: ytimeen, vaippaan ja kuoreen.
• Maapallon vaippa voidaan jakaa ylä- ja alavaippaan.
• Maan kuorikerros koostuu useista litosfääri laatoista (mannerlaatoista), eli se ei ole yhtenäinen.
• Litosfäärilaatat kelluvat tiheämmän astenosfäärin päällä ja sen konvektiovirtaukset liikuttavat laattoja.
• Pangaea oli viimeisin supermanner maapallolla. Se muodostui n. 250 milj. vuotta sitten ja alkoi hajota n. 200 milj. vuotta sitten.
• Uutta maata syntyy kahden litosfäärilaatan välissä,
• Kun kaksi litosfäärilaattaa törmää, raskaampi niistä painuu törmäyssaumassa hitaasti kevyemmän alle ja alkaa sulaa. Törmäyskohtaan syntyy syvänmerenhauta ja mantereisen laatan reunaan syntyy poimuvuoristo (esim. Andit).

• Espania kuuluu Euraasian laattaan.

KAPPALE 15.

• Maapallon kuori ja kivet muodostuvat pääosin mineraaleista.
• Malmimineraaliksi kutsutaan mineraalia, joka sisältää niin paljon jotakin metallia, että sen erottaminen eli rikastaminen olisi taloudellisesti kannattavaa.
• Maapallolla syntyy jatkuvasti uutta kallioperää mm. laattatektoniikan ja vulkanismin avulla.
• Magmakivet voidaan jakaa syväkiviin ja pintakiviin.
• Syväkivet syntyvät maan sisässä kovassa paineessa ja korkeassa lämpötilassa. Esim. graniitti, dioriitti ja gabro.
• Pintakivet syntyvät tulivuorenpurkauksissa ja laavavirroissa jähmettymällä nopeasti. Osa niistä on hyvin kevyitä ja huokoisia. Esim. basaltti ja ryoliitti.
• Kivilajit luokitellaan magma-, sedimentti- ja metamorfisiin kiviin syntytapansa perusteella.
•  Metamorfoosiksi kutsutaan reaktiota, jossa litosfäärilaatat törmäävät toisiinsa, suuri paine ja korkea lämpötila muuttavat alkuperäisten kivilajien fysikaalisia- ja kemiallisia ominaisuuksia. Tästä syntyneitä kivilajeja kutsutaan metamorfisiksi eli muuttuneiksi kivilajejiksi.
• Sedimenttikivet ovat kerrostuneita kiviä jotka ovat muodostuneet rapautuneesta aineesta.

KAPPALE 16.

• Vulkanismilla eli tuliperäisellä toiminnalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa maansisäinen kuumuus purkautuu sulana kiviaineksena eli magmana.
• Tulivuoret voidaan jakaa kerros- ja kilpitulivuoriin

• Kerrostulivuoret muodostuvat päällekkäisistä laavan ja vulkaanisen tuhkan kerroksista. Kartion muotoisia ja jyrkkiä. Tyypillisiä mannerlaattojen saumakohdissa, erityisesti alityöntö vyöhykkeillä.
• Kilpitulivuoret muodostuvat basalttisesta, emäksisestä laavasta, joka on helposti juoksevaa ja nopeasti virtaavaa. Loivarinteisiä ja laakeita, jotka syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle.
• Supertulivuoreksi kutsutaan tulivuoria, jotka voivat vapauttaa purkauksessa yli 1000 kuutiokilometriä ainesta. Se on yli tuhat kertaa enemmän kuin keskimääräisessä tulivuorenpurkauksessa.

• Maanjäristykset ovat seurausta kallioperän jännitysten äkillisestä vapautumisesta, kun kallioperä repeää järistyskeskuksessa eli hyposentrissä
• Maanjäristyksessä lähtee liikkeelle seismistä pitkittäisiä P-, poikittaisia S- ja pinta- eli L-aaltoja. Niiden avulla voidaan määrittää tarkka järistyskeskus ja järistyksen voimakkuus. Seismisten aaltojen avulla on saatu myös selville maapallon rakenne.
• Maanjäristyksen voimakkuutta kuvataan magnitudilla.

• Espaniassa ei ole ollut kovin suuria maanjäristyksiä lukuun ottamatta Lorcan maanjäristystä vuonna 2011, joka oli 5,1 momenttimagnitudin maanjäristys. Se tuhosi useita rakennuksia, 9 ihmistä kuoli ja 130 loukkaantui. Tämä oli Espanian tuhoisin maanjäristys 50 vuoteen.

KAPPALE 13.

• Biosfääri eli elonkehä on maapallon pinnan alue, jolla elämä on mahdollista.
• Biomi eli eloyhteisö on laaja-alainen ekosysteemeistä ja suuremmista paikallisista alueista muodostuva kokonaisuus (esim. havumetsä, sademetsä jne.)
• Trooppinen sademetsä

• Ikivihreä ja tiheä sademetsä. Maapallon monimuotoisin kasvillisuus vyöhyke. Näissä esiintyy ainakin puolet maapallon eliölajeista. Vuotuinen sademäärä on aina yli 1500ml.
• Savanni
• Trooppinen kasvillisuusvyöhyke, jolla kasvaa ruohoa, puita ja pensaita. Sade- ja kuivakausi vaihtelevat. Eniten sataa kesäisin.
• Aavikko

• Toiseltanimeltään autiomaa. Tyypillistä kuivuus. Päivisin kuuma ja öisin kylmä. Voidaan jakaa hiekka-, sora- ja kallio aavikoihin. Peittävät noin viidenneksen maapallon pinta-alasta.
• Nahkealehtinen kasvillisuus

• Esiintyy talvisateiden alueella mantereiden länsi- ja lounaisrannikoilla. Puut yleensä 5-10m korkeita. Kasvit sopeutuneet kesien kuivuuteen ja kuumuuteen eri monilla eri tavoin.
• Havumetsä
• Toiselta nimeltään Taiga. Puut ovat ikivihreitä havupuita, jotka ovat sopeutuneet kylmiin talviin. Vähemmän aluskasvillisuutta ja pensastoa puitten varjostuksen takia. Aluskasvillisuutta on kuitenkin aina (kuten sammalet, jäkälät varpukasvit jne.)
• Tundra

• Kylmällä vyöhykkeellä, jossa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on alle +10 astetta. Ei kasva puita. Ikiroudassa oleva maanpinta, mutta joissain kohdissa sulanutta, johon muodostuu jäkäliä, varpukasveja ja sammalia.
• Vuoristojen kasvillisuus

• Lämpötilan laskiessa sitä mukaa, mitä korkeammalle mennään saa aikaan kasvillisuuden nopean muuttumisen vuoristoissa. Vuoristojen puurajat sun muut vaihtelevat eri paikoissa. Siksi vuoristoissa ei ole yhtä yhtenäistä kasvillisuutta. 

• Espania on pääosin nahkealehtistä kasvillisuutta. Kuivaa, lämmintä, kuivaa lämmintä.....

KAPPALE 12.

• Maaperä on maankuoren päällimmäinen kerros, irtomaakerros.
• Maaperä on syntynyt kallioperästä hitaasti rapautumalla tai se on kulkeutunut ja kasaantunut tuulen, veden tai jään avulla.
• Maaperään on myöskin sekoittunut kuolleiden eliöiden jäänteistä syntynyttä eloperäistä eli orgaanista ainetta.
• Suomen kallioperä on hyvin tiivistä ja ehjää, lukuun ottamatta ruhjevyöhykkeitä ja murroslinjoja.
• Maalajit jaetaan kivennäismaalajeihin ja eloperäisiin maalajeihin.
• KIVENNÄISMAALAJIEN RAKEISUUSLUOKITTELU:

• Karkearakeiset maalajit
• LOHKAREET: Raekoko yli 200 mm
• KIVET: 200-20 mm
• SORA: 20-2 mm
• HIEKKA: 2-0,2 mm
• Hienorakeiset maalajit
• HIETA: 0,2-0,02 mm
• HIESU: 0,02-0,002 mm
• SAVI: alle 0,002 mm
• Suomen yleisin maalaji on moreeni.
• Moreeni on ainoa maalaji, joka sisältää kaikkia lajitteita lohkareista saveen sekoittuneena. Se on siis lajittumaton maalaji.
• Maannos on maaperän yläosaan kehittynyt kerroksellinen rakenne. Pystyleikkauksessa maannoksella on tietynlainen kerroksellisuus eli profiili.
• Suomen maannos on havumetsäalueiden podsoli.
• Eri leveysasteilla on erilaisia maannoksia.

KAPPALE 11.

• Kasvihuoneilmiö on seurausta ilmakehän kasvihuonekaasujen lämmittävästä vaikutuksesta.
• Tärkein kasvihuonekaasu on vesihöyry. Muita kasvihuonekaasuja ovat esim. otsoni, hiilidioksidi ja metaani
• Osa maapallolta lähtevästä ulossäteilystä heijastuu takaisin tai  kasvihuonekaasuihin, jolloin maapallon ilmasto lämpenee.
• Maapallolla vaihtelee kaksi kautta; jääkausi- ja lämpöaika. Elämme parhaillaan jääkauden keskellä olevaa interglasiaalijaksoa.
• Kasvihuoneilmiö on välttämätöntä elämälle mutta liian suurena se voi olla pitemmän päälle hankalaa ihmiselle.
• Ilmastonmuutosta pyritään torjumaan kansainvälisillä sopimuksilla ja päästökauppajärjestelmillä.
• Kaikki voivat arkipäivän valinnoillaan vaikuttaa hiilijalanjälkeensä.

• Espanjaa kuivattava ilmastonmuutos on pakottanut viininviljelijät harkitsemaan tarhojensa siirtämistä yläville maille. Vaikka viiniköynnökset viihtyvät auringossa, liika kuumuus haittaa rypäleiden kunnollista kypsymistä ja pilaa niiden maun ja värin. Espanjan arvioidaan olevan Euroopan ensimmäisiä maita, joissa ilmastonmuutos alkaa todella tuntua. 

KAPPALE 10.

• Ilmastolla tarkoitetaan alueelle tyypillistä säätä ja sen vaihtelua pitkällä aikavälillä.
• Ilmastoon vaikuttavat alueen sijainti, leveyspiiri, merivirrat ja korkeus merenpinnasta.
• Ilmastovyöhykkeet:
• Trooppiset ilmastot sijoittuvat päiväntasaajan tuntumaan molemmille puolin ja jokaisen kuukauden keskilämpötila ylittää 18 celciusta. Vuotuinen sademäärä on suuri. Ryhmään kuuluvat sademetsä-, savanni- ja monsuuni-ilmastot.
• Kuivat ilmastot sijaitsevat kääntöpiirien tuntumassa molemmin puolin. Alueella on yleistä laskevat ilmavirtaukset, mikä aiheuttaa sademäärän jäämisen vähäiseksi ja kausittaiseksi. Sää on yleensä selkeä ja lämmin/kuuma. Ryhmään kuuluvat Aavikko- ja aroilmastot.
• Lauhkeat ilmastot sijoittuvat kääntöpiirien ja napapiirien väliselle alueelle. Lauhkeus johtuu pääasiassa merien läheisyydestä. Sateita on ympäri vuoden, kesät ovat lämpimiä ja talvet leutoja. Välimerenilmasto kuuluu tähän ryhmään.
• Viileät ilmastot sijoittuvat myös kääntöpiirien ja napapiirien välisille alueilla, mutta ne ovat selkeästi mantereisia ilmastoja. Tyypillistä niille on kylmät talvet ja lauhkeat kesät. Sateita on tasaisesti ympäri vuoden.
• Jääilmastot sijaitsevat napojen ympärillä. Luokkaan kuuluvat tundra-alueet ja ikuisen jään peitossa olevat alueet.
• Vuoristoalueilla ei ole selkeää yhtenäistä ilmastoa. Vuoriston etäisyys päiväntasaajasta vaikuttaa lumi- ja puurajoihin. Paikalliset pinnanmuodot vaikuttavat ilmastoon vuoristoalueilla.
• Alueen ilmastoa kuvataan ilmastodiagrammeilla, sademäärien ja lämpötilojen avulla,

• El nino ja La nina (ENSO) ovat luonnollisia ja säännöllisiä ilmastohäiriöitä, jotka ilmenevät selkeimmin Tyynenmeren alueella
• NAO (North Atlantic Oscillation) liittyy Pohjois- Atlantin sääjärjestelmiin ja vaikuttaa mm. Skandinavian säätiloihin ja ilmastoon. Ilmiössä Islannin ja Azorien korkeapaine vaikuttaa euroopan säätiloihin.

• Espaniassa on välimeren ilmasto etelä- ja itärannikolla. Ilmasto on pitkälti lämmintä ja kuivaa. Sisämaassa lämpötilat vaihtelevat enemmän eli talvet ovat kylmempiä ja kesät todella kuumia. Pyreneillä ja Atlantin rannikolla sataa enemmän ja ilmasto on viileämpi kuin muualla maassa.

KAPPALE 9.

• Säällä tarkoitetaan ilmakehän hetkellistä tilaa jollakiin alueella.
• Säätekijöitä ovat lämpötila, pilvisyys, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta, ilmankosteus, ilmanpaine ja Auringon säteily.
• Syklonit ovat liikkuvia matalapaineita. 
• Ne syntyvät erilaisten ilmamassojen rajakohtaan.

• Lämmin rintama syntyy syklonin kielekkeen etureunaan, jossa lämmin ilmamassa kohoaa kylmän yläpuolelle. Tyypillisiä sääilmiöitä ovat pilvisyys ja tasaiset pitkäaikaiset sateet.
• Kylmä rintama etenee nopeammin kuin lämmin rintama ja sen saavuttaessa edellä liikkuneen lämpimän rintaman sanotaan matalapaineen täyttyneen. Lämmin ilmamassa on kohonnut kokonaan kylmän yläpuolelle, jolloin syntyneessä okluusiorintamassa esiintyy usein vielä heikkoja sateita, mutta ilmamassojen erot ovat lähes tasoittuneet.
• Syklonit voivat olla laajimmillaan koko Euroopan kokoisia sääjärjestelmiä.
• Trooppisia sykloneja eli trooppisia hirmumyrskyjä syntyy päiväntasaajan molemminpuolin. Niiden energianlähteenä on lämmin merivesi.

• Espanian sää on aikapitkälti aurinkoista/selkeää, mutta sateitakin on.

KAPPALE 8.

• Veden kiertokulussa vettä haihtuu meristä ja vesistä ilmaan ja se tiivistyy sateeksi pilvissä ja sataa maahan ja valuu meriin/vesistöihin ja alkaa taas alusta.
• Sateet syntyvät pilvessä nousevien ilmavirtausten yhteydessä jääkide- tai törmäys-yhdistymis-prosessina.
• Sadetyyppejä ovat:
• Konvektiosateet:

• Syntyvät, kun Aurinko lämmittää voimakkaasti maan pintaa ja maa lämmittää yläpuolella olevaa ilmaa. Tämä saa aikaan lämpimän kostean ilman nousemaan nopeasti korkealle ja se tiivistyy kumpu- ja ukkospilviksi.
• Orografiset sateet eli vuorisateet:

• Syntyvät, kun mereinen ja kostea ilmamassa kohtaa rannikon tai vuorenrinteen ja kohoaa ylöspäin. Ilmamassa viilenee kohotessaan vuorenrinnettä pitkin ja tiivistyy sateeksi vuoren mereisen rinteen puolelle. Tästä syystä sanotaan, että "kaikki sateet jäävät vuorille"
• Rintamasateet:
• Esiintyy syklonien yhtydessä

• Syntyy, kun kylmä ilmamassa pakottaa lämpimän ja kostean ilman kohoamaan ylöspäin. Lämpimässä rintamassa syntyy pitkäaikaisia ja heikkoja sateita. Syklonin kylmän rintaman sateet ovat voimakkaampia lyhytkestoisia kuurosateita.
• Lämpimät merivirrat lisäävät sateisuutta ranikoilla, mutta kylmien merivirtojen yllä oleva kosteus tiivistyy pilviksi ja sateiksi jo meren yllä.
• Maailman sateisimmat paikat ovat päiväntasaajalla matalapaine alueella.

• Espaniassa on suhteellisen lämmintä, joka vuodenaika ja kesällä varsinkin hyvin kuuma. Tietyissä paikoissa ei sada juuri ollenkaan, joko kuivuuden tai vuorien muuraamien alueiden takia (sateet jäävät vuorille ks. Orografiset sateet).

KAPPALE 7.

• Maapallon pinta-alasta yli 70% on merten peittämää.
• Meriä voidaan jaotella:
• Valtameri
• Sivumeri
• reunameri
• sisämeri
• välimeri
• Topografialla tarkoitetaan Maan pinnanmuotoa ja korkokuvaa siitä.
• Merenpohjan topografia on vaihteleva. Mantereita reunustaa mannerjalusta, joka vaihtuu manner-rinteeksi ja edelleen syvänmeren tasangoksi.
• Mannerlaattojen erkanemiskohdassa sijaitsevat valtamerten keskiselänteet, joihin syntyy uutta merenpohjaa.
• Valtamerissä on pintasuuntaisia- ja pystysuuntaisia merivirtoja. Pintasuuntaiset merivirrat jaotellaan kylmiin- ja lämpimiin virtoihin.
• Kun merivirta törmää mannerjalustaan, valtameren vesi sekoittuu tehokkaasti ja aiheuttaa kumpuamista.
  

KAPPALE 6.

• Vesikehä eli hydrosfääri koostuu kaikista maapallon mantereiden, ilmakehän ja merien vesistä.
• Maapallon vesistä n. 97% on on suolaista ja vain n. 3% makeaa.
• Makeaa vettä saadaan pääasiassa pohjavetedestä.
• Veden kiertokulkua eli hydrologista kiertoa (ks. kuva) pitää yllä Auringon säteilyenergia ja Maan painovoima.
• Hydrologinen kierto kuvaa veden kulkua "vesivarastosta" toiseen ja sen olomuodon vaihtumista.
• Lämpö saa aikaan veden haihtumisen eli evaporaation.
• Vuorovesi taroittaa veden pinnan säännöllistä nousua ja laskua. Se aiheutuu Kuun, Maan ja Auringon vetovoimien yhteisvaikutuksesta.
• Vuoroveden vaiheet ovat nousuvesi eli vuoksi ja laskuvesi eli luode

KAPPALE 5.

• Tuuli on ilman liikettä.
• Konvektio-ilmiö tarkoittaa lämpimän ilman laajenemista ja kohoamista ylöspäin.
• Matalapaineen syntyessä suuria määriä ilmaa kohoaa ylöspäin ja saa aikaan ilmanpaineen laskemisen.
• Vastaavasti, jos ilmaa laskeutuu suuria määriä ja ilmanpaine kohoaa, syntyy alueelle korkeapaine
• Kun kylmät- ja lämpimät ilmamassat kohtaavat, kylmä ilma pakottaa lämpimän ilman kohoamaan, jolloin syntyy polaaririntaman matalapainealue.
• Syklonit ovat kaikkina vuodenaikoina liikkuvia matalapaineita.
• Monsuunit ovat vuodenaikaistuulia
• Kesämonsuuni tuo kosteaa- ja lämmintä ilmaa Intian valtamereltä. Alueella on matalapaine.
• Talvimonsuuni puhaltaa vuoristosta kylmää ilmaa merelle. Alueelle on syntynyt korkeapaine.
• Planetaarinen tuulijärjestelmä seuraa Auringon zeniittiasemaa pohjois-eteläsuunnassa.
• Myrskyt syntyvät voimakkaan matalapaineen yhteydessä. Säätila luokitellaan myrskyksi, kun tuulen keskinopeus ylittää 21 m/s

KAPPALE 4. 

•  Maapallon ilmakehä eli atmosfääri koostuu kerroksista, joiden kemiallinen koostumus on melkolailla sama, mutta niiden tiheys pienenee mitä korkeammalle mennään..
• Ilmakehä koostuu kerroksista;
• Troposfääri on ilmakehän alin kerros, joka on elämälle soveltuva kerros. Lähes kaikki havaitsemamme sääilmiöt näkyvät tässä kerroksessa.
• Stratosfääri on troposfäärin yläpuolella. Siellä sijaitsee otsonikerros (n. 15-50 km), joka suojaa ultraviolettisäteilyltä (UV-säteily) ja ainut silmin havaittava ilmiö on helmiäispilvet.
•  Stratosfäärin yläpuolella on mesosfääri. Se absorboi hyvin vähän auringon energiaa ja tutuimpia ilmiöitä ovat meteorit ja harvinaisempana valaisevat yöpilvet.
• Termosfääri on ilmakehän ylin kerros, joka on jaettu sen alaosaan (ionosfääri), jossa voidaan havaita revontulia ja sen yläosaan (eksosfääri)
• Ilmakehän ylimmät osat suojaavat maapalloa haitalliselta säteilyltä
• Kerrosten yläosien nimitteet ovat -paussi (esim. tropopaussi ja mesopaussi)
• Revontulet syntyvät, kun Auringosta tulevat protonit ja elektronit törmäävät ilmakehän atomeihin ja molekyyleihin. Tämä saa aikaan valoilmiön.
• Kasvihuoneilmiö on ilmiö, joka on yksi elämän mahdollistavista tekijöistä. Ihminen pystyy nopeuttamaan tätä ilmiötä, mikä saa aikaan ilmastonmuutoksen.

,

KAPPALE 3.

• Maa on lähes pyöreä, hieman navoilta litistynyt taivaankappale eli geoidi.
• Aurinko vuorokausi on ajan jakso, joka kestää 24 tuntia ja tähtivuorokausi on noin 4 minuutia lyhyempi kuin aurinkovuorokausi.
• Hämärällä tarkoitetaan vuorokaudenaikaa, jolloin Aurinko on horisontin alapuolella, mutta ei ole pimeää.
• Kullakin paikkakunnalla on oma paikallisaikansa.
• Kansainvälisen päivämäärärajan kohdallla matkustaessa itään siirrytään edelliseen vuorokauteen ja puolestaan siirtyessä länteen vuorokausi eteenpäin.
• Maailmassa on käytössä GMT-aikajärjestelmä (Greenwich Mean Time) ja koordinoitu yleisaika UTC (Universal Time, Coordinated).                     

• Maapallon kierros auringon ympäri kestää 365 päivää ja 6 tuntia (1 vuosi).
• Joka neljäs vuosi on helmikuun loppuun lisätty karkauspäivä.
• Tropiikissa vuorokauden pituus ei vaihtele kovinkaan paljon, kun taas puolestaan napa-alueilla se vaihtelee suuresti.

• Espania kuuluu suuriltaosin Greenwichin aikavyöhykkeeseen (ns. keskipäivän aikavyöhyke)

KAPPALE 2.

• Aurinko on aurinkokuntamme suurin tähti. 
• Maailma on syntynyt alkuräjähdyksessä noin 13 miljardia vuotta sitten.
• Auringon ytimen fuusioreaktiossa vapautuu energiaa säteilemällä, jonka ansiosta maapallolla on elämää.
• Aurinko koostuu kaasuista eli se ei ole kiinteä
• Aurinkokunnan massasta 99,8% kuuluu auringolle
• Auringon pintaa kutsutaan fotosfääriksi. Sen lämpötila on n. 5500 astetta. 
• Fotosfäärissä olevat kylmemmät alueet näkyvät tummempina alueina, joita kutsutaan auringonpilkuiksi.
• Planeetta= Tähteä ellipsiradalla keiertävä pallomainen kappale, jonka kiertorata on vakaa.